keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Makuuhuoneen makeover

Samaan aikaan kun WC oli remontissa, remppasimme makkaria. Sillä ajatuksella, että sama se on räjäyttää kaikki auki kerrasta, sitten on kaksi huonetta missä kasarimäntypaneeli ei hierrä silmiä. Olihan se hieman hermoja raastavaa asua olohuoneessa kaksi viikkoa, mutta olen ihan tyytyväinen päätökseen. Nyt kun tavarat on löytäneet jo suurimmaksi osaksi paikkansa, tuntuu kauhean vaivalloiselta ajatukelta alkaa siirtämään hyllyjä ja maalaamaan seiniä. Tässä mäntypaneelissa minua eniten ärsyttää se, kuinka vaikeaa on saada sisustettua tauluja seinille. Keltainen puunsyinen tausta ja paneelien välit eivät tuo mitään kuvia kauniisti esiille. Esimerkkinä vaikkapa olohuoneen pin-up seinä;
Kollaasiefekti tulisi vähän kauniimmin esille tasaisessa taustassa.


Ensi kesänä ostan lomarahoilla maalia ja haltexia ja vedän männyt piiloon, hitto! No, takaisin makuuhuoneeseen. Vaadittiin kaksi kerrosta Otex-tartuntapohjamaalia ja yksi kerros paneelimaalia että saatiin vahva, puhdas valkoinen. En ole mikään suuri sisustussuunnelija, mutta sen verran tiesin että halusin saada makkarista kaiken keltaisen paneelin piiloon ja päätyseinään näyttävän kuviotapetin. Kaapin ovet vedin DC-Fixillä, josta voisin muuten tehdä ihan oman postauksensa vielä myöhemmin. Muovinuppien tilalle laitettiin uudet vetimet. Kaiken kaikkiaan tykkään tosi paljon meidän makkarista, joitakin yksityiskohtia kuten hyllyjä se vieläkin kaipaa mutta eipähän tarvitse ensimmäisenä herätessä katsella vuosien saatossa tummunutta puupaneelia!

Ennen..






..ja jälkeen;


Ovelle pitäisi vielä keksiä jotain. Tuumimme että jos vaihtaisi kaikki ovet kerralla talon huoneisiin, siksi se jäi vielä häpeäpilkuksi.

Mitäs tykkäätte?
Maalit, tapetit, DC-Fix - niillä makkari toteutettiin. Kaikkiaan hommaan upposi n.250e + uusi patteri 100e.

torstai 12. lokakuuta 2017

Talven tuloa ja uudet perheenjäsenet

Ensimmäinen kesä omassa talossa alkaa olla elelty. Se meni NO-PE-AS-TI! Talvea varten on varauduttu seuraavin toimenpitein;
-Keittiön ja takkahuoneen väliseinä kaadettiin, jotta takan ja uunin tuoma lämpö leviäisi paremmin koko taloon, ja jotta saisimme keittiöön enemmän tilaa ja tupakeittiö- henkeä.
-Ilmalämpöpumppu asennettu.
-Piipun päälle saatiin hattu.

Seinä vielä paikallaan..

Raamit jäljellä. Takka näkyy jo!
Nyt syksyn myötä kun on koti saatu siihen kuntoon että voi vaan odotella ensilunta, poltella PartyLiten kynttilöitä ja seurata kissojen temmeltämistä, toivoisin löytäväni aikaa ja inspiraatiota myös blogille. Joten pitemmittä puheitta, uusien perheenjäsenten esittely. Aloitetaan "esikoisestamme";

Armi (Harmi)

Tässä n. 3kk ikäisenä nöösinä, vasta tullut ja vähän uskalsi syliin

5kk ikäisenä, kuitenkin aika pienikokoinen, liekö jääkin tuollaiseksi tippanaksi.

Harmi tuli meille ystäväni kautta. Oli vähän vahinkolapsi talouteen missä oli jo ennestään paljon kissoja, sen huomaa kyllä luonteesta että on joutunut vähän pitämään puoliaan ruoan suhteen. Mutta kuitenkin oli pentueen rohkeimpia ja vahvimpia yksilöitä (terkkuja vaan Mokomalle, Moksu oli se minkä yli kaikki taisi talloa..) ja on sosiaalinen ja leikkisä tapaus. Kunnon sylikissakin välillä, oppinut kulkemaan hienosti valjaissa (jotain mitä en uskonut kissan ikinä oppivan niiden kokemusten perusteella mitä meidän vanhoista kissoista oli..)  ja yhtenä lapsena vaati niin paljon huomiota että erityisesti Miikalla rupesi jo tilttaamaan. Minähän sitten suostuttelin puolisoni siihen että otetaan Harmille kissakaveri - temmeltävät sitten keskenään eikä ole niin paljon leikkiä ja huomiota vaatimassa meiltä. (Eli roikkuvat sitten keskenään niissä verhoissa). Hetken aikaa sopivaa mirriä etsittiin, kunnes vastaan tuli

Prinsessa (Ronja, Musti, Tilli..nimi ei ole ihan vielä vakiintunut )
n. 4 kk ikäinen

Prinsessan tarkkaa syntymäaikaa ei tiedetä, arvio on viikolle 23 eli kesäkuun alkupuolelle. Ensimmäiset viikkonsa se oli elänyt jonkun mummon autotallissa, joka sitten soitti Varkauden Eläinsuojeluyhdistykselle että haetteko vai tapetaanko nämä. Pentue haettiin talteen ja sisaruksista arin pääsi meille. Ihastuin samettiseen mustaturkkiin heti alkuun, ja koska meillä jo Kuningatar Armi oli, pitihän sille saada kaveriksi pikku-Prinsessa. Prinsessa- nimi on eläinsuojeluneuvojan, jolta kisun haimme, pojan antama. Ehkäpä se onkin ihan kantajalleen sopiva nimi. Prinsessan luottamusta ihmisiin ja tottumista ihmiskäteen vielä rakennetaan. Aluksi se ei uskaltanut tulla lähellekään (kaikki kilisevä tosin saa sen jakamattoman huomion ja lelujen avulla sen sai näkösälle pesukoneen takaa), mutta nyt antaa jo silittää eikä juokse karkuun vaikka ihminen kävelisi ohi. Muutamia kertoja on tullut itse syliin kehräämään ja leipomaan, mutta ei anna vielä nostaa / ottaa syliin. Kuten aito kuninkaallinen ainakin, hän päättää milloin audienssi ihmisen kanssa päättyy. Mikä kuitenkin tärkeintä, kissat ovat keskenään ystävystyneet mainiosti. Hurjia iltaralleja ja painimatseja, ja vierekkäin otettuja päikkäreitä. Ruoasta ja tietyistä leluista seuraa vielä ajoittain varoittavaa murinaa, mutta mitään sen suurempaa kränää ei ole kissoilla ollut.
Lokoisasti lähekkäin

Olemme siis nykyään kissatalous, johon erityisesti Miikalla on varmaan totuttelua.. Itselläni on nyt kotoisa, lämmin ja pörröinen olo kun on kaksi kissaa puuhastelemassa. Kodin lämpö ja pehmoisten tassujen töminä parketilla <3

tiistai 13. kesäkuuta 2017

WC-remppa

Aloitimme talon remontoimisen pikku wc:stä sekä meidän makuuhuoneesta. Makkarista kerron seuraavassa postauksessa, nyt muutamia kuvia vessasta. WC annettiin kokonaan ammattilaisten käsiin, ja nyt on valmista jälkeä esiteltävänä. 

Töistä vastasivat:
KK Rakennushuolto
LVI-Myller
Sähköasennus Kuronen

Kyllä se näyttää helpolta ja sujuu kun on ammattilaiset asialla. Vessassa oli alkujaan puolipaneeli ja muovinen tapetti, muovimatto ja puinen paneelikatto. Tilalle laitettiin muille pinnoille laattaa ja yhdelle seinälle tapettia. Samalla asennettiin lattialämmitys. WC-kalusteet uusittiin kaikki, ja kattoon tuli MDF-levyä ja led-valo. Kaikkineen remontin keskellä elettiin kolmatta viikkoa.  

Ihan kauhean tarkasti en ehtinyt suunnitella ja vertailla eri liikkeiden loputtomia laatta-ja kalustevalikoimia, mutta mielestäni vessasta tuli silti aika cool. Emme halunneet mitään sinivalkoista merellistä seiloriteemaa, emmekä myöskään rustiikkista puista maalaisromanttista (vaikka sellaisesta pidän myös kovasti.. onneksi talossa on vielä huoneita laitettavaksi ). Lähdimme toteuttamaan vessaa modernin kivipinnan, jopa teollisen näköisellä ulkoasulla. Värimaailmassa pysyttiin harmaassa, mutta halusin kovan kivipinnan vastineeksi tapettiin jotain muutakin - Vallilan Little Forest tapetti toi kauniin usvaisen metsän meidän vessaan. Pelkäsin että tapetti näyttäisi ahtaalta noin pienessä tilassa, mutta oikeastaan lopputuloksesta tuli juuri sopivalla tavalla epätavanomainen, meidän näköinen. Hätähousu kun olen, vessasta piti tietysti hetinyt saada kuvat - eikä vasta sitten kun siellä on käsipyyhkeet ja saippuat ja muu sisustus paikoillaan. Eli valmis mutta vähän kalju vessamme nyt esittelyssä. Ennen/jälkeen kuvia, olkaa hyvät!
Retropinkkipönttö!

..ja lavuaari


Seinien sisältä

Lattialämmityksen asennusta

Vankityrmä-vaihe




maanantai 5. kesäkuuta 2017

OKU (OmaKotiUnelmia) osa 2; remppa vai muutto? Molemmat!

No niin.

Kuukauden verran on nyt asuttu omassa kodissa. Toimittu pankin talkkareina. Kaupat tehtiin tasan kuukausi sitten, muuttoa tehtiin pikkuhiljaa toukokuun aikana ja WC-remppa sekä makkarin remppa on parhaillaan käynnissä. Kompostori on tilattu, samoin 12 mottia takkapuita, sähkö-, vesi-, ja jätesopimukset hoidettu, ja hiirenloukkukin on varattu. Se on luovutusikäinen elokuussa, jolloin meille siis tulee perheeseen meidän eka karvatassu, maatiaiskissa. Pitäähän omakotitalossa yksi hiirenpyytäjä olla! Pääsen ensi perjantaina tapaamaan kisua.

Ensimmäinen kuukausi on ollut talon kanssa opettelua,  lämmityskierron etsimistä, runsaasti omasta saunasta nauttimista ja tosiaan remontin keskellä elämistä. Mitään suuria katastrofeja ei ole tullut vastaan, ja nyt kun olen lomalla muutaman viikonloppureissun tehnyt, niin aina on ollut se sama tunne; ei malttaisi millään lähteä kotoa, ja on ihanaa tulla takaisin. Tuntuu että to do - lista on loputtoman pitkä, mutta täytyy vain ottaa yksi ruksi kerrallaan. WC toivottavasti valmistuu tällä viikolla, makkarista on maalattu seinä ja katto, lopuilta seiniltä puuttuu vielä tapetit. Ja vaatekaappien ovet odottavat DC-Fix- tuunausta. Kuvia laitan kunhan on jotain oikeasti konkreettista ennen-jälkeen materiaalia saatavilla, nyt vain koitan olla kaatumatta maalipurkkeihin, laattapinoihin, porakoneisiin ja kaikkeen muuhun kamaan mikä odottaa omalle paikalleen pääsyä kunhan saadaan rempat tehtyä.

Parhainta on, ettei ole kertaakaan harmittanut tarttua telaan, vaan mielellään on tehnyt omaa kotia kohta kerrallaan valmiiksi. Oman näköiseksi. 


lauantai 8. huhtikuuta 2017

Omakotiunelmia osa 1: Asuntolaina

Ollaan haaveiltu omasta kodista. Paikasta missä olisi tilaa elää ja hengittää, ei tarvitsisi olla kamojen kanssa sulloutuneena 46neliön kerrostalokaksioon. Olisi oma sauna, ja piha! Ei liian iso, koska en ole mikään puutarhamyyrä, mutta sen kokoinen että sinne voisi päästää tollerin tassuttelemaan. (Niin, tietysti omakotihaaveeseen sisältyy myös koira :) ) Rauhallisella asuinalueella ja kohtuullisen matkan päässä keskustasta. Kumpaakin närästää myös se, ettei tästä vuokranmaksusta jää itselle mitään käteen. Samalla rahalla voisit säästää omaan taskuun.

Viime syksystä lähtien olemme oikeasti seurailleet asuntoilmoituksia, käyneet esittelyissä ja selvitelleet asuntolaina-asioita.

Nyt rupeaa näyttämään siltä, että omakotiunelmamme on toteutumassa. Mutkatonta asuntoshoppailu ei kuitenkaan ole ollut. Kaikissa netin asunnnon osto-oppaissa mainostetaan aina että säästä 5(jos olet ensiasunnon ostaja)-10% asunnon ostohinnasta ja pankki myöntää sinulle lainan. Lainaehdotuksen turvin voit sitten rauhassa etsiä mieleistäsi asuntoa kun tiedät että rahoitus on kasassa. Ihmiset rakkaat, asia ei TODELLAKAAN mene näin.

Ensinnäkin, sinulla pitää olla konkreettinen kohde selvillä. Ei riitä että "joku tän tapainen". Pankki haluaa tietää, mihin rahansa kiinnittää. Vähääkään vanhempiin omakotitaloihin on turha haaveilla rahoitusta ilman kuntotarkastuksen teettämistä (ja jos tarkastuksessa selviää että kohteessa on vakavia puutteita tai vikoja, kuten hometta, rakennevirheitä, jne isompaa, pankin lisäksi myös sinun kannattaa luopua hankkeesta).

Toiseksi, se ei riitä että olet säästänyt esim. 100 000 € talosta sen 10%, 10 000. Et saa automaattisesti lainaa. Lainan saamiseksi pankki selvittää työsuhteesi ja kuukausittaiset ansiosi, toisin sanottuna maksukykysi, ja voin kertoa, että oletusarvona on se että olet säännöllisessä kuukausipalkatussa työssä. Jos tilillesi tulee automaattisesti 3000€ kuussa, asian kanssa ei varmaan ole ongelmia. Etenkään jos työssäkäyviä ihmisiä on taloudessa kaksi. Mutta odotas, jos olet osa-aikaisella sopimuksella, tunteja on kirjattu sopimukseen 75/3vk, ei ole täysiä tunteja, voi voi, mitenkäs tuo nyt oikein vaikuttaa maksukykyysi. Sillä ei ole tuon taivaallista merkitystä, että palkka- ja tuntitoteumat ovat kokaikaisen työntekijän luokkaa kuukaudesta toiseen, koska sopimuksessa seisoo osa-aikaiset tunnit. Tämä heikentää maksukykyäsi, eli valmiutta huolehtia lainasta ja sen lyhentämisestä.

Kolmanneksi, jos oma minimisäästösummasi on kasassa, sinulla on töitä tarpeeksi, mutta sinun sukulaisilla tai ystävillä ei ole varallisuutta, voit heittää hellät hyvästit talohaaveellesi. Ai siis mitä??
"Asuntolainassa vakuutena on ostettava asunto
Asuntolainassa vakuutena on yleensä ostettava asunto. Tavallisesti asuntoa vastaan voi saada lainaa 70 % asunnon arvosta. Jos lainan tarve on tätä suurempi, tarvitaan lainalle jokin lisävakuus.
Esimerkiksi 100 000 euron asunnon ostoon voi tavallisesti saada lainaa 70 000 euroa ilman lisävakuuksia.
Lisävakuudet asuntolainaan
Jos asuntolainaa tarvitaan enemmän kuin mitä ostettavan asunnon vakuusarvo on, tarvitaan lisävakuuksia. Lisävakuutena voi toimia valtiontakaus tai voit saada pankin luottotakausta lainallesi. Lainaa voi myös taata maksukykyinen henkilö tai vakuutena voi olla toisen henkilön omaisuutta."

Näin kertoo esimerkiksi Osuuspankki. Siispä. Talo maksaa 100 000. Olet säästänyt 10 000. Pankki myöntää sinulle lainan 70 000. Sinulta puuttuu vielä 20 000€ edestä vakuuksia. 

Tämä on se hienous mistä kukaan ei juurikaan puhu ennen kuin asia on ajankohtainen. Itse en ensimmäistä kertaa näitä asioita pyöritellessäni edes osannut arvata, että se säästämäni summa ei riitäkään, vaan sen lisäksi pitää vielä löytyä vakuuksia.

No, ensimmäiseksi ajattelin ottaa pankin myöntämän luottotakauksen. Helppoa, maksan tietyn summan pankille ja he takaavat loputkin lainasta!
1. kuoppa matkassa; Pankki, josta lainan ottaisin, ei myönnä takauksia jos kohteen kunto on määritelty tyydyttäväksi tai huonommaksi. Eli kunto pitäisi olla vähintään hyväkuntoinen, ja sellaisen leiman saa käytännössä talot jotka ovat max. 15-20v vanhoja. Eli vanhat rintamamiestalot ja 70-ja 80-luvun puutalot voidaan käytännössä unohtaa. Kuntomääritys on täysin kiinteistövälittäjän korkeimmassa kädessä, ja usein kohteet arvioidaan turvallisemmalle suunnalle vähän alakanttiin. Eipähän kukaan tule itkemään että taloa myytiin hyväkuntoisena vaikka siellä olikin haljennut kaakeli vessan seinässä. Ymmärrän myös kiinteistövälittäjien kannan, omaa ahteriaanhan jokainen ensimmäisenä suojaa. No, kohteemme on tietysti juuri tällainen 80-luvun puutalo, koska yllättäen tässä elämänvaiheessa emme voi edes haaveilla niistä 250 000 maksavista uusista taloista. Kunto on tyydyttävä. En siis saa pankin takausta pankista joka tarjoaa edullisimman lainan. (Kakkossijalla olevalla pankilla ei ole tätä ehtoa, joten he myöntävät meille lainaehdotuksen - joka on tuntuvasti kalliimpi kuin ensimmäisen pankin tarjous.)

Valtiontakauksesta kukaan ei ole meille puhunut kilpailuttamissamme pankeissa mitään, ilmeisesti tämä pitää osata itse tuoda esille. No, en ole osannut, joten jäljelle jää

"maksukykyinen henkilö tai vakuutena voi olla toisen henkilön omaisuutta"

Eli hattu kouraan ja rahaa pyytämään! Useimmiten tässä käännytään vanhempien puoleen. Takaajan ei tarvitse olla sukua, mutta onhan se luontevaa että vanhemmat tukevat lastaan. Mitä jos vanhemmat asuvat vuokralla, eikä heillä ole vakuudeksi kelpaavaa omaisuutta? Tai ovat selvinneet jo niin monista veloista elämänsä aikana että eivät halua enää vaarantaa omaa talouttaan jonkun toisen lainan tähden?  Voi voi, sanoo pankki, ja laina jää saamatta.

Taivaan kiitos ja onneksi suvuistamme löytyy ihmisiä, jotka ovat halukkaita takaamaan lainamme. Omakotitalounelmat siis jatkuvat! Mitä seuraavaksi tapahtuu? Talon kuntokartoitus (tai kuntotarkistus) Koko homma voi vielä kosahtaa jos talosta paljastuu Henri Homesienen muhkea pesäpaikka.
Kuntokartoitus on sovittu muuten ensi torstaille. Siihen asti saa taas olla vellit housuissa että kuinka tässä käy. 

Huomaathan että: tämä on minun henkilökohtaista kokemusta asuntolainakaupoilta ja ajatusten purkamista. Hyvä lukija, älä ota tätä virallisena ohjenuorana sillä voi hyvin olla että olen ymmärtänyt kaiken aivan väärin. Nämä ovat asioita jotka ovat nousseet esille meidän asuntolainaprosessissa, osa niistä sellaisia joista en tiennyt yhtikäs mitään aikaisemmin. No, tekemällä oppii.

PS. Tekstin ei myöskään ole tarkoitus kritisoida pankkien ja kiinteistövälittäjien toimintaa, koska ymmärrän että jokaisen täytyy turvata toimintansa kannattavuus. Vaan sitä tässä ihmettelen, että kukaan ei kerro näistä jutuista mitään etukäteen! Että mitä kaikkea muuta vaaditaan asuntolainaan kuin se minimisäästösumma. Aamen.

sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Karkkilakko 1/3 ja EasyFitin virtuaalitunnit

Lähdin sisareni pyynnöstä tukilakkoon syyskuun alussa. Karkkilakko! Legendaarinen haaste aina ennen joulusuklaiden ilmestymistä kauppojen hyllyille. Kolme kuukautta, joista ensimmäinen on nyt takana. Paria rikettä lukuunottamatta onnistuin pysyttelemään karkeista erossa, mutta kaikki muu korvaava makea kyllä löysi tiensä meikäläisen kitaan. Päätin kuitenkin antaa armon käydä oikeudesta, sillä totaalikieltäytymisen tulokset on nähty jo useampaan otteeseen. 

Nyt on siis kuukausi totuteltu, ja lokakuun kunniaksi päätin lisätä lakkoon myös ne muut sortumavaaraa aiheuttavat herkut; keksit, leivonnaiset, muu makea. Jäätelöä en juurikaan syö muutenkaan joten siitä luopuminen ei ole ajatuksena ollenkaan vaikea. Cokis Zero on suuri heikkouteni, jonka juomista koitan nyt myös vähentää. Vaikeinta on kuitenkin ollut ja on edelleen opetella eroon jälkiruoasta. Olen niin tottunut siihen että sweet finish kruunaa aterian, että oikein surku tulee kun joutuu tästä luopumaan. Olen ottanut korvaavaksi lääkkeeksi niinkin perinteisen ratkaisun kuin purkan. Aterian jälkeen purkka suuhun, se raikastaa eikä niin tee mieli enää makeaa.  

Mieheni on mukana tsemppihengessä ja teki minulle oikein motivaatiolistan seuraaville kahdelle kuukaudelle:
2/61 menossa, eipä paha!


Tämän lisäksi päätin uskaltautua testaamaan kylälle avattua uutta salia, EasyFitiä. 29,90 kuukausihintaan, avajaistarjouksena 2kk / 29,90€ eikä avausmaksua, niin johan sitä nyt täytyy. Siitä on vuosi kun olen viimeksi käynyt salilla. Kynnys mennä oli melko korkea, ja tunnustettakoon että varsinaisia kuntosalilaitteita en ole vielä kertaakaan testannut (tässä viikon aikana mitä kortti on ollut). Kävin ensin ohjatussa kahvakuulassa. Vetäjä oli kannustava ja hyvä ja tunti oli selkeä kokonaisuus, mutta tapani mukaan aloitin liian innokkaasti ja podin järkyttäviä lihasjumeja seuraavat kaksi päivää. Tänään päätin ottaa rauhallisemmin ja testasin salin tarjoamat virtuaalitunnit, joiden takia oikeastaan salista kiinnostuinkin. 

Mikä virtuaalitunti?

Voit tulla salille omia aikojasi, silloin kuin sinulle sopii. Hallelujaa mikä pelastus vuorotyöläiselle, joka harvemmin pääsee niihin joka tiistai klo 18 jumppiin! Pistät liikuntasalissa virtuaalitunnin pyörimään, ja jumppaat ohjauksen mukana. Joku seteleiden säästäjä toteaisi tähän että samanhan voi tehdä kotona youtube-videoilla! Joo, toki voi, mutta kuka ammattimainen PT laittaa ohjelmiaan ilmaiseksi nettiin jakoon? Mikä on videoiden laatu, liikkeiden oikeaoppinen ohjeistus jne jne. Sieltä Youtube-videoiden loputtomasta suosta kahlaat sitten sitä itsellesi sopivaa jumppaa, raivaat sinne olohuoneeseen sen tilan ja toteat että vittu, netti pätkii eikä treenistä tule mitään. Verrattuna siihen että menet salille missä on kaikki tilat, välineet ja ohjelmat valmiina, painat playta ja teet ohjatun jumpan.

 Tykkäsin ihan hirmuisesti! Live-ohjaajan kanssa tulee itselläni aina vähän olo että apua pakko vetää täysillä tai se tule hoputtamaan, teenköhän nyt liikkeet oikein kun en pysy muiden tahdissa, ja teen näin vasenkätisenä uein liikkeet ns. väärin päin. Jos ohaaja aloittaa oikealta, minulle on luontevaa aloittaa vasemmalta. Video-ohjauksessa sai tehdä ihan omia aikojaan, ilman ns. ulkoista painetta pysyä mukana ja tehdä oikein. Epäilin että onko tunnit jotenkin tönkköjä, mutta kummassakin videossa vetäjä oli luonteva, kannustava ja osasi muistuttaa myös omien rajojen mukaan tekemisestä. Kokeilin 30 minuutin kahvakuulan sekä loppuun 30 minuutin venyttelyn. 

Virtuaaliohjaaja vai live-tsemppari, kumman valitsisit?

Sali osui olemaan tyhjillään kun sinne menin, joten sain valita rauhassa mieleiseni tunnit. Jos joku sattuu olemaan samaan aikaan tekemässä jumppaa, voi joko hypätä sekaan tekemään kesken tunnin tai odotella hetken ja tunnin loputtua aloittaa uuden. Tässä tulee virtuaalituntien haasteellisin osuus; saatat -kauhistus sentään- joutua puhumaan toisille jumppaajille, neuvottelemaan millaista haluttaisiin seuraavaksi, jos oikein suosittuun aikaan satut salille. Onneksi tunnit on kuitenkin suht lyhyitä, n. 30-45 min pätkiä, joten kohtuuttomia aikoja ei joudu odottelemaan vaikka siellä joku olisikin vetämässä aivan vääränlaista jumppaa kuin mitä itse toivoit. Itse sain tunnin ajan touhuta ihan rauhassa, pari kertaa joku taisi käydä ovella katsomassa että mitä siellä tapahtuu. Kuvittelisin että tällaiset tunnit on hauskoja myös kaverin kanssa. Yksin videotykin kanssa saattaa jollekin tulla vähän orpo olo, mutta kaverin kanssa saliin tulee vähän eloa. Tosin, itse kyllä nautin myös yksin tekemisestä, sai rauhassa kokeilla ja opetella eikä tarvitse miettiä että kukahan nyt järkyttyy kun pyllistelen täällä (varmaan ne ketkä kävivät ovella kääntymässä eivätkä uskaltaneet tulla peremmälle :D). 

Katsotaan, lähdenkö ensi viikolla testaamaan kuntosalin puolta. Tällä hetkellä olen niin innostunut noista virtuaalijumpista että taitaa mennä niiden parissa ainakin aluksi. Kaikki liikunta kuitenkin lasketaan ja koitan saada kiinni tästä pienestä tunteesta että salilla käyminen on oikeasti kivaa eikä pakko-saada-tiukka-peppu-puurtamista ja pälyilyä että katsooko kukaan jos en osaakaan. 

Kaikenkaikkiaan virtuaalitunnit oli kiva löytö! Kaksi eri treeniä kokeiltu, ensi viikolla ajattelin testata keskivartalon jumpan ja joogan.

tiistai 2. elokuuta 2016

Suuret suunnitelmat ja pienet askeleet

Jöö. Suuri uhoaminen kymmenen kilon painonpudotuksesta ennen tatskaa oli taas kerran vähän liian iso pala. Paino on kyllä hivutellut alaspäin, mutta tuskasen hitaalla tahdilla. Nyt on ollut paljon juhlia ja flunssakin vei tuota dieettimotivaatiota aika reippaasti. Seliseliseli, ehkä vaan oon vihdoin takonut kallooni sen ajatuksen että dieetti ei vaan toimi mulla. Se itsekurin määrä mitä se vaatii ja sen jälkeiset repsahdukset.. niin nähty. Koitetaan nyt pitää tätä ja kilo kerrallaan liikkua alaspäin, nyt en aseta enää aikarajoja. Loppuelämä aikaa hallita painoa. Pääasia on se että ei pääse lihomaan sellaisiin mittoihin että on oikeasti huono olla ja kilot uhkaa terveyttä. Nyt viihdyn kohtalaisen hyvin tässä kehossa, salaa haaveilen siitä 5kg pudotuksesta mutta en ala näännyttämään itseäni enää sen takia.

Huomenna menen läskeineni päivineni tatuoitavaksi, en kymmenen, mutta muutaman kilon kevyempänä ja itsesyytökset saa joutaa tunkiolle "kun en taas tässäkään onnistunut". Onnistuin vähän. Ja tulen onnistumaan vielä lisää vähän kerrallaan. Sitä paitsi kai väritetty läski on sentään vähän kivemman näköinen kuin pelkkä valkoinen pullataikina :D